Celestrix x

Kuvat

Luonne

Ylväs, arvokas, miltei ajaton olemus. Cele tuo mieleen Tolkienin haltiat, viisaat, puhtaat ja kauniit. Jo varsavuosinaan anglotamma vaikutti paljon ikävuosiaan viisaammalta ja valmiimmalta, vanhalta sielulta, joka oli elänyt ennenkin. Kaikki iloinen riehakkuus, laukkarallit riemupukkeineen, puuttuivat kokonaan, Cele tutustui maailmaan paljon rauhallisemmin. Toki ruunikko kokeili jalkojaan tehden niitä pukkejakin, huomattavasti maltillisemmin kuin moni muu varsa.

Rauhallisesta varsasta kasvoi rauhallinen aikuinen. Tamma on harkitsevainen olematta hidas, sen uteliaisuus on varsin pidättyväistä laatua eikä Cele juuri koskaan ota itse ensimmäisenä kontaktia. Se kyllä rapsuttelee muita hevosia ja nauttii ihmisten huomiosta, ruunikko vain odottaa muiden tulevan luokseen. Silloinkin rapsuttelu on kovin kohteliaan oloista, huomion pyytäminen ja antaminen ihmiselle todella sievää ja lempeää. Cele painaa turpansa kädellesi, päänsä kevyesti käsivarttasi vasten, puhaltaa lämmintä ilmaa hiuksiisi. Ei sen enempää – ja silti kaikki tuo tuntuu paljolta.
Kovaääniset sekä levottoman oloiset ihmiset saavat täysiverisen hieman varautuneeksi. Cele kuitenkin käyttäytyy äärettömän hyvin aivan kenen tahansa kanssa; ilmeisesti hoitajaksi sattuva vähän epämiellyttävämpi ihminen on pakollinen paha, jonka rouva on päättänyt kestää ja kärsiä. Harvemmin Celen täytyy kärsiä, yleensä tamma on tyytyväinen hoitajiinsa. Ruunikko seisoo sievästi paikoillaan, rennon oloisena korkealla kannetusta päästään huolimatta. Kengitykset, klippaukset ja eläinlääkärivisiitit sujuvat kuten arkisemmat harjailut, varustamiset ja sen sellaiset, ruoan kanssa ei nirsoilla, talutuskäytös on priimaa, lastaaminen helppoa.. Celen kaltaisen viisaan, hyvin käyttäytyvän hevosen kanssa arki on helppoa, mukavaa ja rauhallista.

Celestä löytyy ruutia ja voimaa. Se ei kuitenkaan räjähdä tai edes läiky, tamma pysyy hallinnassa ihan koko ajan kiihdyttelemättä tai ottamatta kierroksia vaikka muita hevosia laukkaisi ohitse. Parhaimmillaan tamma tuntuu olevan oikeasti aivan sormenpäin hallittava, aavistuksen pienin avuin liikkuva, melkein jo ratsastajansa ajatuksia lukeva ratsu. Tunne on uskomaton!
Olen varma, että Cele oppii aivan kaiken, mitä keksin sille opettaa. Ratsun työn alkeet se sisäisti todella nopeasti. Se on tehnyt uraa laukkaradoilla, mutta aivan varmasti ihan mikä tahansa muukin ratsastuslaji tai miksei valjakkoajokin sujuisi. Ei nyt välttämättä olympiatasolla, vaan eipä ole tarviskaan. Anglotamman asenne, upea työmotivaatio, halu oppia uutta (tai muistella entisen elämänsä oppeja, kuten välillä tuntuu), tekee siitä huippuluokan ratsuhevosen.

Herkkyytensä vuoksi Cele ei sovi vasta-alkajille. Kaikessa viisaudessaankin täysiverinen on todennut, ettei ihan kaikkea tarvitse ymmärtää tai antaa anteeksi (esimerkiksi sahaavaa tai kovaa kättä). Osaavakin ratsastaja saa tehdä töitä, ratsastaa jokaisen askeleen, sillä Cele ei ennakoi tai korjaa, ei tarjoa automaattisesti parastaan vaan toimii täsmälleen kuten siltä pyydetään. Silloinkin kun pyyntö sisältää vajaan kokoamisasteen tai alitempoisen laukan, vinoutta tai mitä tahansa muuta. Celen kanssa treenatessa oppii ratsastamaan ihan oikeasti, löytämään oman kehonsa syy-seuraussuhteita sekä itsensä ja hevosen välisen kehonkielen pienimpiäkin hienouksia.
Radalla tamma kyllä nauttii juoksemisesta, mutta siltä pitää tosissaan pyytää kunnon laukkaa ja loppukiriä selkeistä menohaluista huolimatta. Tuntuu kuin ruunikko ei silkkaa kohteliaisuuttaan lähtisi täydellä laukalla edes viimeisen kaarteen jälkeen ilman erillistä, hyvin selkeää kehotusta! Tunne on hassu, ja jotenkin tämä piirre on hyvin omaleimaista elegantin arvokkaalle Celelle.

© Lissu T.

Suku

Jälkeläiset

s. 2022 Cornucopia x, i. Phantom Lord

Kilpailut

Näyttelyt